Valokuvaus jaksaa ihmetyttää kerta toisensa jälkeen monipuolisuudellaan. Se on varmasti se syy, miksi jaksan kameran kanssa huseerata. Tuntuu, että tekniikan tai kulttuurin näkökulmasta valokuvaa katsovalle alan tuoreita virtauksia syntyy jatkuvalla syötöllä.

Uudesta tekniikasta kiinnostuneille tämä kehityskulun nopeus on yhtä juhlaa. Nykyisenä digitaalisuuden aikana kolme kuukautta sitten julkaistu hieno järkkäri on ehkä uudehko, puolen vuoden jälkeen se on ajankohtainen, vuoden päästä keski-ikäinen ja kolmen vuoden päästä jo hieman vanha. Perinteiset kameraluokat (pokkari, 4/3 ja järkkäri) parantavat ominaisuuksiaan kovaa vauhtia, mutta rinnalla tapahtuu paljon muutakin kehitystä: Kännyköiden kamerat, erilaiset turva- ja seurantakamerat, kameralla varustetut lentävät härpäkkeet ja liikennekamerat ovat myös tuotesuunnittelussa mukana.

Yksi hauskimmista kameramaailman keksinnöistä, johon kesällä törmäsin, oli lemmikinseurantakamera, jonka voi asentaa kotiinsa siksi aikaa kun on itse poissa. Älypuhelimen kautta voi sitten ruudulta seurata lemmikin tekemisiä. Lisätoimintona mukaan saa myös ääniohjauksen sekä keittiöön asennettavan kaiuttimen: ”Moona alas, ei syö mitään pöydältä!”

Olen itse kesän aikana harjoitellut langattomien salamoiden käyttöä. Kun kuvatessani jokin asia on mennyt täysin putkeen olen kokenut mahtavan onnistumisen fiiliksen. Valokuvaamisessa nappiin menneiden kuvien lisäksi saa nauttia aina yhtä upeasta uuden oppimisen tunteesta.

Entä kuvauskulttuuri? Kulttuuri muuttaa tekniikkaa ja päinvastoin. Arkielämässä muuttuu tapamme käyttää kameraa. Tuntuu, että joka vuosi meille rantautuu uusi megaluokan kuvaustrendi, jota sitten seuraa monta pienempää trendiä. Selfie ja siitä inspiraation saanut Belfie toimivat helppona esimerkkinä. Viimeiset vuodet tärkeäksi asiaksi on noussut lähikuvana oman pärstän esittely. Selfieistä on moni yritys ehtinyt varmasti kehittää miljoonabisneksen. Onhan rinnalle keksitty erilaisia härpäkkeitä, kuten selfie-tikku ja maksullisia kuvanehostusapplikaatioita, kuten Selfie Cam. Bonuksena tämä uusi kuvausinnovaatio ja -kulttuuri opettaa meille englantia – tai ainakin jonkinlaista englannin slangia.

Käytämme valokuvia nykyään viestintään päivittäin. Eihän sitä edes meinaa muistaa, millaista oli aika ennen tekstiviestien seassa lähetettyjä kuvia ja lyhyitä videonpätkiä. Yhteiskuntaamme on pesiytynyt eräänlainen kuvaviihdytyskulttuuri, jonka esittäjinä ja katsojina toimimme kaikki.

Langattomien salamoiden lisäksi otin monta panoraamaa. Tässä muutamia kuvaseikkailuitani tältä kesältä.

Tampereen koulukadulla pelailtiin pitkälle kevääseen.

Tullintorilla järjestettiin "Meillä on unelma" -mielenilmaus

Tullintorilla järjestettiin “Meillä on unelma” -mielenilmaus

Otin kesällä Pyynikin Munkkikahvilan uudet mainoskuvat ja vierailin useaan kertaan näkötornissa.

Otin kesällä Pyynikin Munkkikahvilan uudet mainoskuvat ja vierailin useaan kertaan näkötornissa.

Järjestimme suuren kansainvälisen Punaisen Ristin leirin Evolla, Hämeenlinnassa.

Järjestimme suuren kansainvälisen Punaisen Ristin leirin Evolla, Hämeenlinnassa.

Vierailu Pallaksella Pyhäkeron rinteillä. Teltallekin löytyi paikka kivirakan keskeltä.

Vierailu Pallaksella Pyhäkeron rinteillä. Teltallekin löytyi paikka kivirakan keskeltä.

Comments are closed.

Set your Twitter account name in your settings to use the TwitterBar Section.