Näitähän tulee ja menee. Konferensseja, seminaareja ja monenmoisia koulutuspäiviä nimittäin. Yleensä odotukseni erilaisia ”miitinkejä” kohtaan ei ole kovin hääppöinen. Johtuukohan se siitä, että olen kuunnellut liian montaa monotonista esitystä, joissa puhuja lukee sanasta sanaan itse kirjoittamansa pitkät Powerpointit vilkuillen aina välillä niska ojossa yleisöön. Luulisi, että tämän vinkin ovat kaikki kuulleet useasti, mutta tässä se tulee vielä kerran:

Pliis rakkaat esitelmöijät, voitte luottaa siihen, että aikuiset ihmiset osaavat lukea itse teidän Powerpointinne. Esitelmä menee paremmin, jos kerrotte asianne elävien esimerkkien kautta ja jopa hassutellen Powerpointin ollessa taustalla vain tiivistämässä aihetta lyhyesti ja ytimekkäästi kuvilla, ranskalaisilla viivoilla tai jollakin informatiivisella graafisella luomuksella.

Tämä edellinen ei ollut loukkaus ketään kohtaan – pikemminkin kehitysidea!

salissa

Noh. Aina konferenssit eivät kuitenkaan epäonnistu. Jaanpa tässä kanssanne yhden onnistuneen tapahtuman noin pari viikkoa sitten Hämeenlinnassa. Se varmasti kertoo jo paljon, että jälkeenpäin mietittynä ehkä epäonnistunein asia konferenssissa ensikertalaiselle oli sen nimi: CMADFI. What the #&%*?!!! Tämä kirjainhirviö tulee sanoista Community Manager Appreciation Day. Ja lopun FI:n jokainen varmaan arvaa kun on kyse Suomesta ja verkkoviestinnästä.

Päivä eteni näin. Etsin hiki hatussa parkkipaikkaa HAMK:in laitamilla. Ensin tuli kunnon huti. Väärä ja maksullinen parkkipaikka. Grrhhh… pienen järkeilyn jälkeen löysin oikean ja ilmaisen ruudun. Olin tietenkin lähtenyt kotoa ilman aamupalaa, joten kiva yllätys oli edessä: Hyvät aamiaissämpylät, joiden väliin sai itse kasata sopivat salaatit. Kahvikuppi toisessa kädessä ja sämpylä poskessa olikin mukava alkaa verkostoitumaan. Hienointa oli huomata, että konferenssiin osallistunut väki oli oikein avointa ja hyväntuulista – aidosti! Tapasin vielä muutaman oikein mielenkiintoisen ihmisen, joista saattaa olla kiva apu tai tuki tulevissa projekteissa. Saas nähdä.

hatut

Kavereilla tyyli kunnossa.

Seuraavaksi käväisin nopeasti vessassa pissalla ja kaadoin kupin kahvia vessanpönttöön. Sitä miksi olin ottanut sen kolmannen pahvimukillisen kaffetta, en osaa sanoa. Aamuisin en yksinkertaisesti juo ikinä niin paljon.

Konffa alkoi. Alkuun tuli monta pientä työkaluesitystä. Minusta tuntui jokaisen esiintyjän kanssa, että ”onpa mielenkiintoinen palikka netissä.” Jossain kohtaa ehkä alkoi hieman tuntua siltä, että infoähky valtaa, mutta ei siinä määrin, että olisin sen antanut häiritä.

Muutaman kerran nämä logot olivat esillä.

Muutaman kerran nämä logot olivat esillä.

Aamupäivän varsinaisista esityksistä nostan esille Miia Kososen esityksen Kuinka edistää yhteisöllisyyden kokemusta?
Oma väitöskirjani käsittelee myös yhteisöllisyyttä ja koin saavani esityksestä monia hyviä ajatuksia. Toden totta, yhteisöllisyydessä on kysymys yksilön kokemuksesta tai tunteesta, että kuuluu johonkin tiettyyn ryhmittymään. Kuuluminen tai kuulumattomuus on subjektiivinen käsitys. Verkossa varsinkin kyse on emotionaalisesta yhteydestä toisiin henkilöihin, sillä nyky-yhteisön jäsenet tyypillisesti asuvat hyvin kaukana toisistaan.

Uuuhhh, paljon kivaa ajatusten jäsentämistä. Määritelköön siis jokainen oman identiteettinsä ja sitä mukaa myös yhteisönsä. Sopiva yhteisö löytyy usein katsomalla omaa taustaansa, omia asenteita, taitoja ja preferenssejä. Yhteisön kanssakäyminenhän lähtee jäsenten tarpeista ja odotuksista. Tässä muutamia Kososen ajatuksia.

Seuraavaksi oli vuorossa lounas. Sorruin myös munkkiin. Munkin hillosisältö oli hyvä, mutta kuori kova. Vähän kuin konferenssi? Ehkä. Konffan nimi CMADFI on hieman kovan oloinen ja muutenkin epämääräinen, mutta sisältä paljastuu hilloherkkua.

 ”CMADFI = PÄÄLTÄ KOVA HILLOMUNKKI”

Iltapäivä alkoi hieman tylsähkösti, mutta sitten jälleen nappasi. Jee! Heidi Selkäinaho puhui aiheesta ”Miten kaadat organisaatiosi sisäiset viestintämuurit?” Esimerkkinä oli sosiaalinen intranet Yammer, joka on tarkoitettu organisaatioiden sisäisen viestinnän työkaluksi. Selkäinaho kertoi kivan konkreettisesti, miten työporukka saadaan sitoutumaan sosiaalisen media työkaluihin? Tärkeintä niinsanottujen intra-some-palvelujen kanssa on se, että työpaikalla on vähintään yksi yhteisömanageri, joka käyttää palvelua aktiivisesti ja pikku hiljaa usuttaa muut työntekijät mukaan. Isommissa organisaatioissa pitää olla jo muutama innostunut henkilö mukana eri puolelta organisaatiota. Ja yllätys, yllätys, tähänkin tarvitaan johdon tuki, eli ainakin yhden pomon pitäisi olla aktiivinen intra-somen käyttäjä. Itsestään se ei tapahdu. Henkilökohtainen oivallus on ainoa keino, miten saadaan työnteon käyttäytymiseen muutos, jos sellaista halutaan hakea.

No niin, nyt jäin kiinni. Söin konferenssissa sekä hillomunkin, että sokeripullan - damn!

No niin, nyt jäin kiinni. Söin konferenssissa sekä hillomunkin että sokeripullan – damn!

 

Muutoin päivästä jäi päällimmäisenä mieleen, että tulevaisuudessa viestintää hoitavat enenemässä määrin yhteisömanagerit. Organisaation tunteet ja viestintä siirtyvät asiantuntijoiden käsiin. Sellaisten henkilöiden, jotka eivät tunne ainoastaan kuoria, vaan myös sisällön. Lisäksi sosiaalisessa mediassa henkilöt kiinnostavat enemmän kuin organisaatiot. Tätä on hyvä miettiä jokaisessa organisaatiossa brändin ja mielenkiinnon näkökulmasta.

”VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ 2004=ASIANTUNTEVA YHTEISÖMANAGERI 2014”

Kiitos CMADFI:n järjestäjille. Ehdin vaihtaa muutaman sanan varsinkin Pauliina Mäkelän kanssa aamukahvilla. Thanks a lot Pauliina – hyvä tunnelma, magee sisältö ! Odotan innolla seuraavaa.

Tagged with:
 

2 Responses to Oletko joskus ollut fiiliksissä konferenssista?

  1. Ella says:

    Mukaansatempaava juttu!

    • Altti says:

      Kiitos, seuraava juttu on uunissa ja yritän saada ulos aamulla 26.3. Luvassa historian havinaa ja alter egoa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Set your Twitter account name in your settings to use the TwitterBar Section.