Osallistuin Lapin yliopiston seminaariin, jossa esittelin nykyistä tutkimusaihettani, eli sitä mistä hitosta lukijan kuvissa on kysymys. Mainitessani seminaarissa, että osa suomalaisista lehdistä maksaa lukijoille palkkion julkaistuista kuvista, eräs hollantilainen besserwisseri ihmetteli miten kukaan ei ole tarttunut tähän tilaisuuteen ja tee elantoaan lähettämällä kuvia kaikkiin suomalaisiin sanomalehtiin. Itsevarmana kerroin, että eivät lehdet julkaise mitä tahansa materiaalia vaan valokuvien pitää olla laadukkaita. Sain osakseni nyökyttelyä aivan kuin koko seminaariväki olisi yksimielisesti mieltänyt mediassa julkaistut kuvat huippuhyviksi ja kuvanjulkaisukynnyksen tai -suodattimen olevan korkea.

“Mainitessani seminaarissa, että osa suomalaisista lehdistä maksaa lukijoille palkkion julkaistuista kuvista, eräs hollantilainen besserwisseri ihmetteli miten kukaan ei ole tarttunut tähän tilaisuuteen ja tee elantoaan lähettämällä kuvia kaikkiin suomalaisiin sanomalehtiin.”

Kävellessäni yliopistolta kohti juna-asemaa tämän hollantilaisen jatko-opiskelijan kysymys jäi kuitenkin kaivelemaan mieltäni. Kuinka vaikeaa olisi oikeasti saada valokuva julkaistuksi vakiintuneiden mediatalojen julkaisuissa? Päätin kokeilla; kuvaisin ensimmäisen omasta mielestäni vähänkin uutismaisen jutun joka tulee vastaan! Menkööt siihen vaikka useampi viikko. Noh, kauan minun ei tarvinnut odotella, sillä junassa Rovaniemeltä Tampereelle hieman Oulun jälkeen konduktööri ilmoitti, että lähes kaikki Pendolinon vessat ovat tukossa ja ihmisten pitää kärvistellä Seinäjoelle junanvaihtoon asti. Jes! Tässä tilaisuuteni uutisen osalta, mutta kuinka voisin sen kuvittaa? Millainen kuva kertoisi parhaiten tämän uutisen? Mietin tarkkaan monia vaihtoehtoja: Miten olisi kärsivä ilme matkustajan kasvoilla, entä kuva tukossa olevasta pöntöstä tai kuvituskuva vessapaperirullasta. Päätin lopulta ottaa kuvan Seinäjoen asemalta. Kuvassa näkyi kahden Pendolinon nokat vastakkain sekä väenpaljous junalaiturilla. Mielestäni tämä kuvitti varsinaista junanvaihtoa sekä sitä vaivaa, minkä matkustajat joutuivat kokemaan matkan varrella. Tässä tulos:

1_ Oletko_kuva_3

Lähetin otokseni netin kautta molempiin valtakunnallisiin iltapäivälehtiin niiden tarjoaman lukijan kuvia kosiskelevan linkin kautta. Ja voilà: Lähettämisestä ehti kulua ALLE KAKSI MINUUTTIA kun puhelimeni alkoi soida. Valokuvani julkaistiin ykkösuutisena hetken aikaa molemman lehden nettisivulla sekä seuraavana päivänä toisessa lehdessä myös printtinä.

Sain palkkiot lukijan kuvasta. Onko tosiaan niin, että tällä voisi tehdä bisnestä?

1_ Oletko_kuva_1

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1_ Oletko_kuva_2

5 Responses to Nyt otan lukijan kuvan!

  1. Miska says:

    Altti, olet asian ytimessä. Kuulin juttua, jota en ole itse varmistanut, että meillä olisi isossa lehdessä 3 päätoimittajaa, mutta vain 2 åmaa kuvaajaa. Tästä huhusta on jo kaksi vuotta, liekö yhtään kuvaajaa omia siellä jäljellä.

    • anasi says:

      Tämä on valitettava tilanne sellaisten lehtikuvaajien näkökulmasta, jotka haluaisivat vakioduunin. Toki useat lehtikuvaajat ovat tietoisia “median murroksesta” ja tyytyväisiä keikkaluonteiseen hommaan, kuten esim. lähes kaikki ryhmä 11 -kuvaajat: http://www.yksitoista.fi/ Sielläkin monta ystävääni sekä opiskelijaa Tampereen yliopiston valokuvauskursseiltani, btw.

    • Altti says:

      Tämäkin on tosiasia: Enenevässä määrin orgnisaatiot ottavat viestintää omiin käsiin ja nojaavat vähemmän mediataloihin esim. tiedotteiden kanssa.

  2. Ella says:

    Toimii kuin junan vessa! Kun ihmisten perustarpeiden hoitaminen hankaloituu, siitä saa mainion uutisjutun.

    • anasi says:

      Heh, heh!! Olethan kuullut siitä, että vanhoja junien vessoja vastaan käydään nyt taistelua, koska jätökset jäävät raiteille ja se on vastoin nykypäivän ympäristölakia? Olen pienestä pitäen miettinyt, että millaista on työskennellä rataverkoston korjaajana?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

Set your Twitter account name in your settings to use the TwitterBar Section.